Ed Wood

Ohjaus: Tim Burton

Pääosassa: Johnny Depp

Ensi-ilta Suomessa: 24.11.1995

HAAVEILIJA VASTAAN TUULIMYLLYT

Maailman huonoimman elokuvaohjaajan tittelin äskettäin saanutta Ed Woodia on tittelin lisäksi muistettu hänen tarinansa kertovalla elokuvalla. Tim Burton ohjaa varman päälle Woodin tyyliä hieman jäljitellen ja onnistuukin kohtuullisesti. Tarina ja sen päähenkilö tekevät elokuvasta sen mitä se on. Näyttelijöiden työtä tietenkään unohtamatta.

Ed Wood haluaa Orson Wellisiksi Orson Wellisin paikalle. Sen lisäksi hän pukeutuu mielellään naisten vaatteisiin, erityisesti angoravillapaitoihin. Kumpikaan ei olisi yhtään sen helpompaa tänä päivänä kuin mustavalkoisuudella historiallistettuina Ed Woodin päivinä. Assosiaatio syksyn pukujuhliin on väistämätön. Niissä naiset saavat kaiken säädyllisyyden nimissä kääriä ympärilleen metrikaupalla ihoa hivelevää silkkiä ja samettia, kantaa kiiltäviä paljetteja ja koruja ja keinahdella korkeilla koroilla, kun samoin käyttäytyvä mies luokiteltaisiin 'seksuaalisesti poikkeavaksi' - transvestiitiksi.

Yhteiskunnan absurdius ei tunnu olevan Ed Woodille juuri muuta kuin innoituksen lähde. Hänen elokuvilleen nauretaan ja mieltymyksiään kummeksutaan, mutta hän pyyhältää eteenpäin aina yhtä optimistisena. Ystävät ja läheisetkin jaksavat kannustaa häntä - yleensä.

Vimmaisella innolla hän haalii kasaan rahoitusta, pestaa näyttelijöitä, käsikirjoittaa ja ohjaa. Hän haluaa tehdä elokuvia ja menee yli siitä mistä rima on matalin - paitsi silloin kun alittaa sen roimasti. Hahmo on mitä sympaattisin - tai raivostuttavin - mutta joka tapauksessa sellainen, ettei se jätä kylmäksi ketään, jolla on hiukankin taipumusta visiointiin ja taivaanrannanmaalailuun.

Kovin syvälle elokuva ei mene, vaan jää mukavan pinnalliseksi ja hauskaksi katsottavaksi. Se lopetetaan keinotekoisesti onnelliseen kohtaan ja kerrotaan sitten vähemmän onnelliset loppuvaiheet niissä klisheisissä lopputeksteissä, jotka yleisön pyynnöstä huolimatta tällaisiin henkilökuviin yleensä lisätään.