Patricia Rozema: When Night is Falling

Kanada 1994

VIINI, TANSSI JA NAISET

Mitä voisi puuttua kunniallisen, nuoren, fiksun ja kauniin kristillisen koulun opettajan elämästä?

Väärin arvattu. Sillä hänellä on kihlattu, ja kertomus sijoittuu tälle vuosikymmenelle, huomattavasti paavin oppeja väljempää moraalikäytäntöä soveltavaan oppilaitokseen. Lisäksi hänellä on suloinen koira, jota hän päivittäin ulkoiluttaa kävelemällä sen kanssa töihin.

Kaikki lähteekin oikeastaan siitä, kun koira eräänä päivänä pääsee karkuun. Camille juoksee etsimään koiraansa ja kauhukseen löytää sen makaamasta liikkumattomana maassa. Koiran kuolema on hänelle suuri suru. Camillen kyynelehtiessä automaattipesulassa ystävällinen nuori nainen helpottaa hänen oloaan lausumalla muutaman lohduttavan sanan. Kotiin tultuaan Camille huomaa pyykkikassien vaihtuneen. Pesulan tuntematon nainen on kuitenkin kaikeksi onneksi jättänyt vaatteidensa sekaan käyntikorttinsa. Näin Camille tulee tutustuneeksi Petraan.

Petra on sirkustaiteilija. Niinpä kadonneiden vaatteiden metsästys alkaa vierailulla sirkuksen mystiseen ja värikylläiseen maailmaan, joka poikkeaa lähes kaikessa siitä mihin Camille on teologipiireissä tottunut. Hän vilkuilee ympärilleen uteliaana, kunnes löytää Petran harjoittelemasta ohjelmannumeroaan. Petra vie Camillen vaunuunsa palauttaakseen vaihtuneet vaatteet ja tarjotakseen pienen yömyssyn. Camille seuraa hieman epäröiden erikoista, mutta sangen miellyttävää ja karismaattista naista. Hän maistelee kohteliaasti alkoholijuomaa, mutta hämmentyy ja lähtee pois, kun Petra paljastaa vaihtaneensa pesulakassit tahallaan ja haluavansa tutustua Camilleen intiimisti.

Dilemma on valmis: Camillen teologinen ura, poikaystävä ja ensimmäisen illan tökeryytensä pian anteeksi saava eloisa Petra eivät istu näpsäkästi samaan kuvioon. Camillen kunnioitettavan sinnikkäät rationaaliset selviytymisyritykset ja näppärä luoviminen kaksoiselämän karikoissa omaa itseä paossa antavat hänelle hieman aikaa. Mutta sitten päätökset on tehtävä ja tosiasiat kohdattava. Uusia palasia ei voi loputtomasti liittää vanhaan ilman laadullisia muutoksia koko järjestelmässä. Eikä Camillelta lopulta puutukaan rohkeutta vastata elämän tanssiinkutsuun.

Loppuratkaisu herättää kahtalaisia tunteita. Toisaalta se painottaa aivan oikein sitä, että yhtä aikaa ei voi säilyttää kaikkea ennallaan ja kokea uudestisyntymisen kaltaista muutosta. Toisaalta siinä mielestäni yliromanttisesti väitetään, että uusi ja vanha olisivat täysin toisensa poissulkevia eikä palasiksi puretusta vanhasta elämästä jäisi mitään komponentteja käytettäväksi rakennettaessa uutta. Kyky muutokseen ja ihmisen monet muuntuvat kasvot ovat tärkeä teema: toisin kuin kahden miehen välistä rakkautta esiin nostanut elokuva Priest, Kun yö saapuu kyseenalaistaa selkeästi tietyn rakastamisen tavan kiinnittymisen yksiselitteisesti kuhunkin ihmiseen.

Rozema tarjoilee sanomansa nautittavan tyylikkäästi symboliikkaa säästämättä ja esteettisyydestä tinkimättä. Vaikka toisinaan kaikki kuvassa näkyvä onkin tarkkaan aseteltua mainoksen tai musiikkivideon tyyliin, otosten keskinäinen erilaisuus ja ulkokohtaukset huolehtivat todellisuudentunnun säilymisestä. Visuaaliset tehokeinot ja musiikki korostavat mielenliikkeitä: fantastista seikkailua erotiikan viidakossa ja kahden ihmisen välistä keskinäistä harmoniaa.