Pidän lukemisesta. Kirjat auttavat usein huomaamaan, että on sitä eletty ennenkin. Samoja kysymyksiä pohdittu, hienosyisesti eritelty ja ratkaisujakin löydetty. Jokainen sukupolvi vain haluaa tehdä omat yrityksensä ja erehdyksensä uudestaan. Vanhoista viisauksista otetaan harvoin opiksi ja todella uutta luodaan hyvin vähän. Jonkun ajattelijan ajatuksen laajempi leviäminen ihmisten tietoisuuteen tapahtuu vuosisatojen ellei tuhansien kuluessa. Ihmiskunta ja kansakunnat ovat elinikäisiä oppijoita.

Kirjan ei tietenkään tarvitse syväluodata yhteiskuntaa ollakseen hyvä kirja. Se voi myös olla oivaltava ja hauska, liittyä osuvasti omaan elämäntilanteeseen tai avata uusia näkökulmia toisten ihmisten elämään. Kaunokirjallisuuden lukeminen rentouttaa omalla erityisellä tavallaan, mihin ei pysty lehti, elokuva taikka tietokirja.

Klassikoita

• Leo Tolstoi: Anna Karenina
• Hermann Hesse: Arosusi (Steppenwulf)
• Hermann Hesse: Lasihelmipeli (Glassperlenspiel)
• Thomas Mann: Pyhä syntinen

Inhimillistä elämää

• Merete Mazzarella: Juhlista kotiin
• Hélène de Monferrand: Héloisen ystävät
• Milan Kundera: Naurun ja unohduksen kirja (Le livre du rire et de l'oubli)
• Iris Murdoch: The Bell
• Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
• Leena Lehtolainen: Tappava säde

Huumoria

• Liisa Hakola: Sukupuolten sota
• Douglas Adams: Linnunrata -sarja

Punnittua

• Erich Fromm: Terve yhteiskunta (Sane Society)
• Erich Fromm: Rakkauden vaikea taito (The art of loving)

Helsingin kaupunginkirjaston hakupalvelu