Paikka: Helsingin Yrittäjänaisten tilat, Uudenmaankatu 23 A 2

Aika: 23.1.2003

Yrittäjyys on yksi vaalikampanjani pääteemoja, kuten myös tasa-arvo. Siksi olen tullut mielelläni tänne yrittäjänaisten vaalipaneeliin.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri. Pääaineenani opiskelin ydin- ja energiatekniikkaa. Tällä hetkellä kehitän työkseni sädehoidossa käytettäviä tietokoneohjelmistoja. En ole itse yrittäjä. Miksi siis olen kiinnostunut yrittäjien eduista ja valinnut aiheen vaaliteemakseni?

Syynä ovat arvoni. Arvostan työtä ja sitä, että ihminen kantaa vastuunsa sekä itsestään, yhteisöstään että ympäristöstään. Työ on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja tuo hänen elämäänsä mielekkyyttä. Siksi työttömyys on inhimillisesti katsoen kallista. (Toki se on sitä myös valtiontalouden kannalta.) Näen yrittäjät avainroolissa työttömyyden ratkaisijana. Teeman valintaan vaikutti myös se, että mieheni on toiminut yrittäjänä ja että tuttavapiirissäni on paljon yrittäjiä.

Kerron seuraavaksi yrittämiseen liittyvistä sekä omista että Vihreän liiton poliittisista ajatuksista.

Kun yhteiskunta sopivissa paikoissa tulee yrittäjää vastaan ja tasoittaa turhia riskejä, menee sekä yrittäjällä että kansantaloudella hyvin.

Muutama tärkeä keino:

• Yrittäjän sosiaaliturvaa on kohennettava.
• Palvelualojen arvonlisäveroa on laskettava.
• Työnantajan maksamia sosiaaliturvamaksuja on porrastettava työllisyyden kasvattamiseksi.
• Vanhempainlomakulut on jaettava tasan kaikkien työnantajien kesken.

Palvelujen tukeminen kuuluu vihreään politiikkaan. Palvelut ovat enimmäkseen aineetonta kulutusta ja siksi ekologisia. Palvelut lisäävät hyvinvointia ja vähentävät työn uuvuttamien taakkaa. Jos sen sijaan, että työpäivän jälkeen leikkaamme hiukset, siivoamme, laitamme ruuan ja parsimme sukan, ostamme osan näistä toimista palveluna, meille jäisi enemmän vapaa-aikaa ja työtä riittäisi kaikille.

Kaksinkertaisen työpäivän ongelma koskee etupäässä naisia. Siksi palvelujen ostamisen helpottaminen on myös tasa-arvokysymys. Työn ja työn teettämisen verotusta on siis kevennettävä. Kotitalouksien palkkaaman avun verovähennysoikeus on oikeansuuntaista kehitystä.

Jos yrittäjällä olisi parempi sosiaaliturva ja perheen perustamisen mahdollisuus, myös nuoret naiset voisivat ryhtyä yrittäjiksi. Äitiysloma-ajalta kertyvän eläkkeen maksaa työssäkäyville valtio, yrittäjälle ei kukaan. Äitiysloman aikana on vaikea tienata mitään, jos yrittää yksin. Niinpä käytännössä yrittäjälle ei äitiyslomalta eläkettä kerry. Myöskään oman sairaan lapsen hoidosta aiheutuvia kustannuksia ei ole mahdollista vähentää verotuksessa, vaikka niin voi tehdä, kun kyseessä on työntekijän lapsi.

Yrittäjän on hankala kerätä itselleen eläkettä nykyisessä jäykähkössä systeemissä. Yrittäjän tulot eivät ole yhtä ennustettavat kuin työssäkäyvällä ihmisellä. Hän mitoittaa eläkemaksunsa sen mukaan, mitä hän kuvittelee varmasti pystyvänsä seuraavana vuonna maksamaan – siis alakanttiin. Onneksi on suunnitteilla eläkemaksujen joustavoittaminen. Yrittäjän olisi ehdotuksen mukaan mahdollista vuoden lopussa maksaa kertasummana ylimääräinen eläkemaksu (-20% - + 100%) sen mukaan miten hyvin hänellä on sinä vuonna mennyt. Summa ei sitoisi hänen käsiään seuraavana vuonna.

Äitiyskulujen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken parantaa naisvaltaisten alojen kannattavuutta ja pienentää naisen palkkaavan yrittäjän riskiä, mutta ennen kaikkea edistää tasa-arvoa työmarkkinoilla.

Vihreä liitto julkaisi perjantaina 17. päivä tammikuuta kannanoton aiheesta, jota minäkin olen pitänyt aktiivisesti kampanjassani esillä.

"Vanhemmuuden kustannukset on sisällytettävä työnantajan maksamaan sairausvakuutusmaksuun. Tällä hetkellä vanhemmuuden kustannuksia maksavat KELA ja naisen työnantaja. Eri aloilla kustannukset jakautuvat eri tavoin, mutta tilanne on se, että KELAn maksamista korvauksista huolimatta jokainen syntyvä lapsi kuormittaa taloudellisesti äidin työnantajaa.

Nykyinen malli aiheuttaa naisten syrjintää työhönotossa, koska nuori nainen on työnantajalle taloudellinen riski. Tämä on myös yksi syy sille, että naiset ovat nuoria miehiä enemmän pätkätöissä."

Perustulon käyttöönotto lisäisi erityisesti syrjäseutujen yrittäjien mahdollisuutta työllistää ihmisiä. Perustulomallissa satunnaisesta työnteosta ei rangaista, vaan kaikesta ansaitusta rahasta jää jotain käteen. Tällöin yrittäjät voisivat palkata työntekijöitä pieniin projekteihin ilman suurta riskiä, ja toisaalta rakennetyöttömyydestä kärsivä työntekijä saisi mielekästä tekemistä ja pientä lisäansiota. Työttömänä oleminen ei saa olla taloudellisesti kannattavampaa kuin pätkätyön vastaanottaminen.

Rahat näihin hyviin uudistuksiin saadaan työttömyyden pienenemisestä syntyvistä säästöistä. Jos yrittäjän tien inhimillistäminen onnistuisi houkuttelemaan yrittäjiksi myös niitä nuoria naisia, jotka tällä hetkellä yrittäjyyttä karttavat, saataisiin syntymään uusia työpaikkoja ja siten vedettyä ihmisiä pois työttömyydestä. Yrittäminen tuottaa taloudellista toimeliaisuutta ja sitä kautta työpaikkoja, hyödykkeitä ja vaurautta meille kaikille.